Vatsa vaivaa

Mä pääsin henkisesti yli maastakäsittelykurssista melko nopeasti, mutta nyt oon huolissani tuosta pikkuisesta. Käytiin tiistaina kävelyllä vain, hyvän mielen lenkillä. Kaikki meni niin kuin ennenkin, Ainossa oli virtaa, yritti aika-ajoin näppiä hihasta, oli energinen ja ihan sellainen, kuin ei missään kurssilla oltaisi koskaan oltukaan. Olin hyvilläni, ettei kamalaa peikkoa ainakaan jäänyt viikonlopusta.
Aino on pitkään jo ympyrällä työskennellessä ollut huonon tuntuinen oikeaan kierrokseen. Herkästi siihen suuntaan juoksutettaessa jää potkimaan ilmaan ja on suuttuneen oloinen. Oon laittanut se osaamattomuuden/kasvun tms. piikkiin. Jalkojakin on nyt sen verran kuvattu, eikä niissä ole ollut selittävää vikaa. Ajatuksena on kuvata selkä sitten keväämmällä, ennen ratsutusta.
No tiistaina sitten rapsuttelin Ainoa sieltä täältä ja mahaan koskiessa laittoi korvat luimuun ja käänsi äkäsesti päätään mua kohden... Enemmän vatsaa hiplaillessani, muuttui käytös ilkeäksi. Ei selkeästi tykännyt ollenkaan, että vatsaa hiplaillaan.

Eli siis... onko se nyt jotain vatsahaavaa? Jonka se on kehittänyt mistä?

* Kaveri on vaihtunut viereiseen karsinaan/tarhaan, jonka kanssa eivät tule oikein toimeen

* Oonko pyytänyt liikaa, liian nopeasti?

* Ruoka... Heinä on nyt melko sokerista. Saavat heinät x5/vrk, yht 9kg

* Viikonlopun kurssi

Tai olisiko sillä hiekkaa.. Ähkyn oireita ei ole ollut, mutta ottaen huomioon viime kesän, kun maapölyä oli niin paljon, voi melkein varmuudella sanoa, että jokaisella hevosella on jonkin verran maata sisuksissaan. Karva on huonon näköinen. Matoja en kuitenkaan ajattelisi nyt olevan, kun miettii kuurin suuruutta aikaisemmin syksyllä. Vatsakin on hieman pömppömäinen... Laihtumista ei ole ollut. 

Siksipä nyt aloitin psyllium kuurin heti silloin tiistaina. Chian jätin tauolle siksi aikaa. Käytössäni on Nordic horsen psylliumjauhe, jota ilman kuvantamista annan alkuun 1,5dl turvottamatta mash veden kanssa. Puolessa välissä kuuria nostan annoksen 2-3dl. 

Seurataan nyt tilannetta mihin kehittyy. Annan nyt Ainolle vapaata kaikesta. Ehkä käydään vaan kävelemässä vähän maneesissa. Sellaista hyvän mielen tekemistä, ilman stressiä, jonkin aikaa.

Maastakäsittelykurssi 17.-18.11.2018

No niin, pääsen purkamaan maastakäsittelykurssin antia tänne blogiin...

Itse kurssilta toivoin saavani apua tai vinkkejä siihen, kun Aino tukkii liiaksi ihmisen tilaan, näppien välillä hihasta ja taskuja. Lukuisista muistutuksista huolimatta, tämä on se raivostuttavin asia sitä kuljetettaessa. Lisäksi kaipasin apua ympyrällä juoksuttamiseen ja tässäkin oikeaan kierrokseen, sillä tiesin jotain tekeväni väärin. Muuten en ole kokenut meidän päivittäisissä jutuissa olevan mitään ongelmia. Onhan kyse nuoresta hevosesta, joka vielä saakin hieman pelätä uusia asioita, mutta niistä on päästävä yli.

Oma taustani hevosten kanssa on alkanut jo pikkutyttönä, jolloin kuljettiin eri talleilla siivoilemassa ja harjailemassa hevosia. Reilun 10 vuotta kerkesin laitella ravihevosia ennen kuin synnytin esikoiseni ja vaihdoin lajia ratsupuolelle. Ravipuolella kehittyi taito käsitellä niin pikkuvarsoja kuin luonteikkaita tammoja ja oreja. Lisäksi ravipuolella tuli opeteltua enemmän perustaitoa olla hevosen kanssa, sillä päivittäisiin rutiineihin kuului niin loimittamista, valjastusta kuin jalkojen käärimistä...lastausta, kuljettamista ravipaikoilla, ajolle opettamista, ajamista ym ym ym.. Hevosen oli toimittava tilanteessa kuin tilanteessa ja jos ongelmia tuli niin niihin etsittiin ratkaisu.
Ratsupuolella herkästi jää se perus touhuaminen hevosen kanssa vähemmälle. Hevonen asuu jossain täysylläpidolla ja omistaja käy ainoastaan ratsastamaassa hevosen. Kaikki se muu työ sen hevosen ympärillä jää tallityöntekijän vastuulle. Paljon hevosesta kertoo sekin, millainen hevonen oli aamulla talliin mentäessä. Oliko se uninen, puruissa, oliko se polkenut kuivikkeita peräseinälle, oliko yö ollut kaikin puolin rauhallinen... Oliko jalat nesteiset, oliko kankea....? Kaikki nämä jää herkästi aamutallin tekijän harteille, joka liukuhihnalla vie hevoset ulos, välttämättä kiinnittämättä huomiota tällaisiin asioihin.

Kurssi alkoi lauantaina klo 12. Kouluttaja aloitti noin kahden tunnin luennolla siitä mikä on hevonen vrt ihminen. Hevosen käyttäytymisestä yms. Varsinaisesti mitään uutta tietoa en luennolta saanut... No sen verran, että nyt tiedän hevosen saavan aivoihin tietoa ainoastaan 20% toisen silmän kautta, joten asiat on opetettava hevoselle kummaltakin puolelta, että viesti menee varmasti perille.
Kouluttaja kertoi hevosen opettamisen olevan helppoa. Hevonen oppii 3-5 kerrasta.

Siirryttiin ulkokentälle tekemään viiden hevosen ryhmässä käytännön harjotteita. Kouluttajalla oli antaa naruriimut ja köysi, meidän omat oli vähän leluuset niiden rinnalla ja kyllä eron sitten huomasikin laadukkaaseen riimuun.
Ensimmäisenä tehtävänä oli peruutus läheltä, toisena hieman kauempaa narua heiluttamalla ja kolmantena kauempaa, jossa toinen käsi nostetaan ilmaan ja toisessa kädessä olleella narun päällä heiluteltiin hevosta kohden jolloin sen tuli peruuttaa hieman kauempana ihmisestä.

Aino saapui kentälle häntä torvella. Oli koko ajan mun hallinnassa, mutta meidän tyyli on tulla toisinaan paikalle hyvinkin näyttävästi ;) Aino oli ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki kentällä olleet hevoset olivat tulleet vain häntä katsomaan. Kouluttaja kehoitti aloittamaan tehtävien teon heti, että hevoset keskittyisivät tekemään jotain eikä etsimään itse ylimääräistä tekemistä. Aino oli melkoisen lennokkaalla päällä. Peruuttaminen läheltä onnistui hyvin. Sitten siirryttiin narun heiluttamiseen noin metrin päästä hevosesta. Annettiin pieni paine hevoselle heiluttamalla narua. Tässä vaiheessa Aino otti hatkat. Oli pikkusen leidissä ruutia tässä vaiheessa. Pysäytin ja aloitin uudelleen. Kouluttaja tuli ja pyysi saada hetken touhuta Ainon kanssa. Lupasin. Kouluttaja säikähti Ainon reaktiota, kun Aino sinkoili ohi ympyrälle. Aika kovalla kädellä kouluttaja repi narusta sitä heiluttaen. Kun pelkkä heiluttaminen ei tuonut toivottua tulosta, kiskaisi kouluttaja narusta lujemmin. Aino peruutti askeleen ja paine päähän loppui. Uusi narun heilutus, Ainolla sama reaktio - pakenee paikalta. Uusi vastaava korjaus kouluttajalta. Nyt kouluttaja jo vaati, että Aino katsoo myös kouluttajaan peruutuksen jälkeen. Aino jännitti selkeästi tilannetta. Nosti turvan kohti taivasta - peruutti, jolloin paine loppui noin sekunniksi, jonka jälkeen uusi paine niskaan, kun katsoi muualle kuin kouluttajaan. Kouluttaja veteli narusta noin reilun vartin verran, saaden Ainon aina välillä loikkimaan kouluttajan ympärillä..
Tämän jälkeen sain hevosen itselleni. Aino oli selkeästi jännittynyt ja kauhuissaan, mitä oli tapahtunut. Tuntui, ettei se pelkkä narun heilutus riimun allakaan enää tuottanut tulosta. Hevonen vain narskutteli hampaitaan ja aukoi suutaan... Toivottavasti ei saanut kipeä hammaskalustoonsa.

Tämän lauantaipäivän harjoituksiin kuului vielä ihmisen seuraaminen löysässä narussa, noin metrin päässä perässä. Ainolla oli tosi vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, sillä talutusharjoitukset ollaan tehty aina viereltä, lavan kohdassa talutellen. Aino tukki liian lähelle ja oli hyvin ymmällään aina, kun sitä narua heiluttelin tai niin kuin kouluttaja käski tehdä, nyppäsin riimusta, että askel tuli varmasti taakse päin, jonka jälkeen paine loppuu.

Päivä tuli kuin tulikin sitten päätökseen. Aino oli hyvin loukkaantuneen oloinen koko päivän annista. Käänsi karsinassa mulle takapuolen ja selkeästi vain mökötti peränurkassa. Tällaista käytöstä en ole aikaisemmin Ainolta nähnyt, joten pisti miettimään seuraavan päivän kulkua ja sitä onko kurssi sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Joskus on ilmaa enemmän jalkojen alla, kuin olis tarvis, mutta ikinä se ei tarkoituksella ihmistä satuttaisi. 

Sunnuntai aamu koitti, kurssi alkoi jo klo 10 teoriaosuudella. Pari tuntia taas tuttua asiaa, erityisesti siedättämisestä. Aino siedättyy hyvin erilaisiin asioihin, kuten pressuun, pussiraippaan, yms. Käytännön tunnille pyysin, että olisimme maneesissa ja tämä kävi myös toisille kurssilaisille hyvin. Maneesi työskentelypaikkana on Ainolle tutumpi kuin ulkokenttä, joten uskoin sen olevan tänään paljon rauhallisempi. Lähdettiin taas kouluttajalta lainaamat naruriimut päässä kohti maneesia. Otin mukaan myös raipan, joka on ollut meidän omissa koulutustilanteissa apuvälineenä. Ennen kouluttajan tuloa Aino käveli hienosti mun rinnalla maneesissa ilman, että oli kiire minnekään. Kun kouluttaja saapui maneesiin, muuttui tilanne. Aloitettiin eilisen kertaamisella. Raipan laitoin sivuun ja kouluttaja tuli katsomaan, onko edistystä tullut. Ensimmäinen narun heilautus ja Aino veti korvat niskaan, mutta peruutti. Kouluttaja pyysi saada Ainon taas käsittelyynsä. Kouluttaja ensimmäinen narun heilautus ja Aino kävi rehellisesti PÄÄLLE!!! Se oli jotain niin kauheaa katsottavaa sen jälkeen. Kouluttaja repi narusta aina vaan uudelleen ja uudelleen. Aino kävi uudelleen kouluttajan päälle. Tämän jälkeen otin narun omiin käsiin ja sanoin, etten kestä enää katsoa tuota touhua. Kouluttaja jäi hieman huuli pyöreänä katsomaan kysyvällä ilmeellä, että mitä meinaan. Kerroin oman mielipiteeni tässä vaiheessa vielä hienovaraisesti tästä koko jutusta ja pyysin, että saan näyttää kuinka me olemme tavanneet asioita tehdä. Hain jännittyneen Ainon kanssa sen meidän raipan ja käännyttiin "omalle paikalle" takaisin. Laskin raipan pään maahan, noin metrin päähän itsestäni, hevosen eteen. Aino pysähtyi ja pyynnöstä peruutti. Tällöin myös naputin raipan kärjellä maata ja kun peruutus oli tapahtunut, raipan naputus loppui. Aino rauhoittui ja rentoutui. Laski pään sään alapuolella ja oli selkeästi huojentuneen oloinen siitä, että se nyt tiesi mitä häneltä vaaditaan.

Kouluttajan mielestä tämä raipan kanssa työskentely ei ole huono asia ja koska hevonen on selkeästi rennompi näin kannattaa myös asiaa tällä tyylillä ilmeisesti jatkaa, mutta hän kehoitti etsimään ratkaisun siihen, kun hevonen tulee päälle. Hänen mielestään hevoselta puuttuu kokonaan ihmisen kunnioittaminen ja ongelmakäytöksellään tulee saamaan vielä paljon tuhoa aikaan. Aino on kerran tullut päälle ihan vahingossa aikaisemmin. Tällöin sai kovan raipaniskun rintaan ja myös tiesi tehneensä väärin. Kuitenkaan raippa arkityöskentelyssä ei ole meillä rangaistusväline, vaan apuväline, joka on ns. kaveri. Koskaan ei Ainon ole raippaa tarvinnut pelätä. Kouluttaja sanoi, että olen toiminut siinä tilanteessa hänen mielestään väärin. Hänen mielestään olen luonut särön meidän luottamussuhteeseen antamalla raipalla kovemman iskun. Kysyin häneltä, etteikö jatkuva riimusta repiminen ja paineen luonti päähän ole vähintään yhtä paha asia, kuin raipalla lätkäisy.? Varsinkaan kun hevonen ei oppinut siitä 3-5 kerrasta, mistä eilisellä luennolla oli kyse. Tähän en saanut vastausta.
 Lisäksi minun työskentelytavassani olisi paljon parannettavaa (sen toki tiedän sanomattakin). Toimin liian nopeasti, ettei Aino kuulemma kerkeä tajuta mitä häneltä pyydetään ja omalla sähäkällä olemuksellani saan myös hevosen hermostumaan. Tämän voin allekirjoittaa ja lupasin Ainollekin jatkossa olla kärsivällisempi ja hitaampi.

Aino joskus aikaisemmin syksyllä pressuun tutustumassa

Sunnuntain tehtävät jatkui pään sivulle tuomisella  ja ympyrälle lähettämisellä. Nämä onnistui Ainon kanssa todella hienosti ja sain apua meidän vaikeaan oikeaan kierrokseen. Kääntämällä oman rintakehäni Ainon lapaa kohden, ymmärsi Aino, että hänen tulee myös pysyä ympyrällä. Vasempaan kierrokseen asento itseltäni tulee luontaisemmin.
Pussiraippa olikin jo entuudestaan tuttu. Aino sieti sen hyvin ja ilmatilassakin raippaa sain heilutella isosti. Moni muu säikähti maneesissa, kun heilutin voimakkaasti raippaa, mutta Aino vain seistä tönötti. Että siinä nähtiin se mun ongelmavarsa, joka oli kouluttajan mielestä niin vaarallinen ja yhteistyöhaluton. Paskanmarjat sanon mä!!

Ajatuksia mitä kurssi herätti itsessäni.... 

Miksi Tämä kouluttaja haluaa hevosen seisomaan paikoillaan pää alhaalla, alistettuna. Mielestäni yksikään nuori hevonen kurssilla ei ollut tyytyväisen näköinen seistessään pää alhaalla kouluttajan vieressä vaan ennemminkin peloissaan, kun ei uskalla päätä liikuttaa. 

Vanhemmat hevoset ottivat kurssin tehtävät rennosti jo alusta lähtien ja olivat tyytyväisen oloisia kun saivat rapsutuksia siitä, että jaksoivat peruuttaan sen yhden askeleen verran tai kiertää kierroksen maneesissa, pysähtyen kun taluttaja pysähtyy. 

Toinen juttu mitä jäin miettimään, oli se, että kun hevosen tarkoitus on tulla joskun kouluradoille. Hevosessa tulee olla tietty säpäkkyys ja mielestäni on parempi niin, että hevonen reagoi pyyntöihin nopeasti ja isosti, mutta energia tulee kanavoida oikeaan kohtaan ja oikealla tavalla. Me emme tule tulevaisuudessa seisomaan laitumen reunalla pitkin ohjin katsomassa, kun karjalauma valuu ohi. Sinne se pääriipuksissa seisova hevonen on varmasti aivan jees....

Uskon, että kuitenkin joku osallistuja sai jotain uutta ajatusta hevosensa kanssa touhaamiseen, sillä tuntuu kuin tänä päivänä ihmisiltä puuttuisi kokonaan se perus hevosenkäsittelytaito, jonka itse olen onneksi oppinut tämän elämän varrella. Ja kuitenkin tämä laji on sellainen jossa koko ajan oppii jotain uutta. Kuitenkin huuhaa hullujen kouluttajien tai vastaavien jutut taidan vetää vessanpöntöstä alas. 

Kiitos ja anteeksi

kesä meni, syksy tuli, talvi ihan ovella

Yhteenvetoa kesältä....

Laidunkausi oli tänä vuonna pitkä. Se pääsi alkamaan ennen juhannusta ja kesti aina syyskuun puolelle. Ainolle rakennutin pienen katoksen laitumelle, joka suojas tänä vuonna enemmän paahteelta kuin vesisateelta.  Oli meinaan niin kuuma ja kuiva kesä, etten muista koskaan viettäneeni.

Olihan kovasti suunnitelmissa lähteä nuorten ponien welsh showhun, Forssaan, mutta Aino onnistui taas loukkaamaan itseään. Meillä on ymmärrettävästi maneesitallilla tosi pienet alat laiduntaa (isommat toki kuin hiekkatarhat) ja tämän vuoksi joudutaan rajaamaan aina jokin pieni pläntti kasvamaan, että hyvänmielen vihreä riittäisi pidemmäksi aikaa. Aino ei huomannut rajaamaani aluetta vaan juoksi päin lankaa ja maahan painettava rautatolppa nousi maasta ja lävisti Ainon vasemman etujalan säären. Aluksi katsoin että reikä on vain pieni, kun ei juurikaan tullut edes verta. Jatkoin laitumen rajaamisen loppuun ja syynäsin haavaa tämän jälkeen paremmin. Tolppa oli kuitenkin lävistänyt sen verran pahasti, että jouduttiin kutsua päivystävä ell paikalle. Reiästä näkyi jänne ja hankoside. Olin jo varma, että tuli piiiitkä sairasloma, mutta selvittiin säikähdyksellä. Haava puhdistettiin ell toimesta keittosuolalla  ja laitettiin vetsalve voidetta reikä täyteen. Ohjeeksi saatiin suihkutus ja pesubetadine x3/pv, samalla kylmäys ja uudet rasvat tilalle. Haava ei tulehtunut ja jalka normalisoitui melko nopeasti. Pieni patti siihen jäi, mutta ell syksyllä totesi, että on vain kauneusvirhe.

Juhannuksena lähettiin mökille ja tallinomistaja lupasi haavan hoitaa tällöin (enää oli hoitona x1/pv).
Juhannuksen jälkeen palaan tallille ja nään kaukaa jo, ettei kaikki ole ok. Ainon otj kinner oli paksu ja ontui sitä. Ei muuta kun soittamaan eläinlääkärille ja rajaamaan laidunta pienemmäksi ja taas kylmäysletkujen äärelle. Päästiin eläinlääkärin vastaanotolle vasta tästä viikon päästä. Jalka kuvattiin ja ultrattiin. Pelkäsin jo pahinta, olihan kintereistä poistettu vuosi sitten ne irtopalat ja ajattelin vähintään, ettei kaikkea oltu huomattu tai sinne olisi kehittynyt jotain uutta. Ei sentään. Epäilynä oli kinnernivelen venähdys. Kylmää ja lepoa pari viikkoa ja sitten rauhallisesti takaisin koko laidun alueelle.
Epäilin, että, koska joudun rajaamaan sitä pientä laidun aluetta, olisi Aino vielä pienemmällä alueella kääntynyt lennossa ympäri ja tällöin venäyttänyt sen. Joten kun se aika tuli että Aino sai siirtyä takaisin koko alalle laiduntamaan, en enää yhtään rajauslankaa sinne vetänyt. Ja päätin, että ensi vuonna saa Aino syödä kesäkuussa laitumen tyhjäksi ja lähteä heinäkuuksi jonnekin muualle laitumeen. On sitten taas laitumella aikaa kasvaa, niin että voi elokuussa tulla taas kotiin syömään.

No mutta.... tässä vaiheessa oli niin täynnä jo koko laidunelämää. Lisäksi kun kesä oli tosiaan niin kuiva, kaviot kärsi ja oli ruman näköiset jo ennen heinäkuun loppua. Kengittäjä kävi kerran kesän aikana vuolemassa. No eipä se kavio kasvanut, joten ei ollut syytä kuin reunoja hiukka siistiä.
Tähän asti kesä oli siis mennyt aikalailla kaikkia vaivoja parannellessa. Suunnitelmat meni ihan uusiin puihin kaikkien treenien yms osalta. No ei haittaa, ompa tuolla aikaa olla vaan, kiire ei oo mihinkään.

Kuitenkin taas heinäkuun lopussa kaikki näytti jo paljon valoisammalta. Aino sai liikkua aina sillon tällön maneesissa ja käytiin käppäilemässä radalla. Kummallinen patti sille kasvoi vain peräsimeen. Ajattelin aluksi, että se on jokin ötökän purema. Pieni, noin kahden euron kolikon kokoinen löllö patti, joka kasvoi pikkuhiljaa, niin että elokuun lopussa olin jo tosi huolissani. Taas.
Patti oli suurentunut kämmenen kokoiseksi kovahkoksi patiksi. Aino ei pattia aristanut, mutta patti oli melko kuuma ja pinkeä reunoilta. Kuin jokin lihasrepeämä. Varasin Ainolle ell ajan, mutta se meni vasta syyskuun puoleen väliin. Ell ei ollut kuvailuni jälkeen huolissaan ollenkaan. Sanoi, että joutaa odottaa klinikkaan saakka, eikä akuuttia hätää ole, koska hevonen ei pattia moiti.
Aino sai pattiin NCS-hoitoa, mutta tästä ei ollut apua kuin ensimmäisellä kertaa. Sitten patti tuli takaisin. Löysin tallin omistajan kätköistä vanhan kunnon tensolvetin, jota laitoin patin päälle vajaan viikon päivät ja patti pieneni selkeästi. Ell ultras patin klinikalla ja sieltä selvisi, että ihon alla on ollut verenvuoto/kudosnestettä, joka oli jo sitten imeytynyt pois. Jäljelle oli jäänyt ainoastaan kapseli, jossa oli noin senttiä vahvat seinämät, muttei enää vapaata nestettä. Patti ei vaatinut sen kummempaa hoitoa ja nyt koko pattia ei enää ole ollut hetkeen näkyvissä. Samalla klinikka reissulla raspattiin hampaat ja annettiin mukaan kunnon matolääkekuuri.

Niin, kun kesällähän tuli taas ihan spontaanisti matoja muutamia laitumelle. Madotin tällöin heti axilurilla. Nyt kun taas mainitsin niistä klinikalla, oli ohjeeksi antaa siinä vaiheessa, kun hevoset siirtyvät sisäruokintakaudelle, viitenä peräkkäisenä päivänä axilur 400kg:n mukaan ja kuudentena päivänä Equest pramox. Näin tehtiin... matoja ei tullut.






Kuivasta kesästä seuranneet ongelmat on nyt (tai viimeistään vuoden vaihteen jälkeen) joka paikassa nähtävillä. Heinää ei tahdo olla myyntiin saakka oikein kenelläkään ja jos on niin on järkyttävän hintaista. Tallin omistaja kertoi, että tänä vuonna heinää tuli ainoastaan kolmannes aikaisempiin vuosiin verrattaen. Lokakuun lopussa tallin omistaja sai vielä yhdeltä peltoalueelta tehtyä odelmaa. Lisäksi heinää tuli alkukesästä tosiaan se kolmannes ja syyskuulla niitettyä odelmaa tuli puolet viime vuotiseen.

Aino kun siirtyi sisäruokintaan laitumelta, unohdin jättää sen ruokintaan 1litran greenlineä. No tästä onnistuttiin saamaan ympäri kehoa valkuaispatteja... Hohhoijaa... Onneksi heinistä, joita syötämme hevosille, on olemassa analyysit ja saamme tallin väen kanssa käyttöömme hopti ruokintaohjelman. Laskin Ainon ruokinnan 500kg:n mukaan (varsa 12-36kk, hyvä rk). Nyt se saa heinää 9kg (jaettuna viiteen ruokintakertaan päivässä), 8dl kauraa ja 8dl marstall freitzeit (tämä kunnes saan pussin syötettyä loppuun). Lisäksi se saa 1dl krafft miner balance p, puoli desiä chiaa, 20g kalkkia ja suolaa. Treenipäivinä se saa vielä mash vettä sangollisen.
Vaikka ruokinta on nyt hoptilla laskettu, ei se ole kohdillaan. Se saa liikaa edelleen valkuaista, joten vähensin marstallin kokonaan pois hetkeksi ja lisäsin lorauksen öljyä ruokintaan, kun iho niin hilseilee. Karvaakin tuo vaihtaa niin kuin kesällä. Muilla hevosilla on niin komia talvikarva ja Ainolla niin lyhyt, ettei voi kuvitella ilman loimea ulos.

Treenin suhteen ollaan onneksi edistytty. Aino on ollut perähevosena toiselle hevoselle, kun tätä on ajettu. Se sujuu jo yllättävän kivasti. Juoksuttamisen alkeita käytiin jo keväällä, ennen laidunkautta ja nyt syksyllä ollaan päästy jatkamaan. Joustochamponit on ollut ok, sivuohjista en oikein tykännyt (tai vaan ymmärtänyt niiden käyttöä). Satulaan on totuteltu, jalustimia pitäis suunnitella laitettavan roikkumaan. Selässä on roikuttu ja riiputtu, eikä tuumaa mitään. Valtteri käväs kesälaitumella hetken selässä istumassa ja oikein hienosti meni.
Ollaan käyty kävelyllä ja totuteltu kaiken näköisiin menopeleihin ja eläimiin. Tämä on vähän edelleen vaiheessa......

Ratsutussuunnitelmat on edelleen hiukka auki (ideoita kyllä on), mutta odottelen vuodenvaihteeseen ja sitten mietin lisää/rupeen pommittamaan eri ratsuttajia. Ainolla kun ei ole kiire, niin ratsutus saa mennä vaikka syksyyn -19.
Marraskuun puolessa välissä ollaan osallistumassa Mervi Pakolan maastakäsittelykurssille. Tältä kurssilta toivon saavani apua ongelmakohtiin, joita lähinnä on ihmisen tilan kunnioittaminen ja pelkotilanteista selviäminen.
Ainohan on perusjärkevä varsa, joka ei pelkää juuri mitään, mutta naapurin koirat on nyt aiheuttanut harmaita hiuksia. Lenkillä Aino vaan jäkittää, eikä suostu liikkumaan talon ohi. Joka kerta ollaan talon ohi menty, mutta aina vähän tuumien ja kamalasti Aino on jännittänyt. Olis kiva saada tähän apua. Lisäksi oikeaan kierrokseen juoksuttaminen on äären vaikeaa ja sen tiedostan johtuvan hyvin pitkälle mun omasta kehonkielestä. Tämä myös listalla.
Kurssi järjestetään meidän tallilla noin 5 hevosen pienryhmissä. Onneksi Aino on nyt jo tottunut muihin hevosiin maneesissa, niin siitä en uskoisi tulevan kovin suurta ongelmaa.
Tästä lisää myöhemmin 😀😀

Toukokuun alku

Pian on kesä. Täällä Seinäjoella on ollut nyt kahden päivän ajan oikeaa kesän tuntua, kun mittari on näyttänyt lähemmäs 20 astetta plussaa. Ajattelin Ainon jättää mahdollisimman pian ulkoruokintaan yötä/päivää. Tasaa leidin mieltä ja energisyyttä. Laitumet kävin kiertämässä eilen ja poistelin vanhat langat ja tolpat, että tallin pitäjä pääsee sen lannoittamaan. Isäpuolelle annoin tehtäväksi rakentaa laitumelle n. 3x3 katoksen elementteinä. On sitten myöhemmin helppo siirtää pois tms.

Edelleen odottelen bombersin kuolaimia saapuvaksi. Siitä on nyt neljä viikkoa, kun tilasin ne kotieläintarvikkeelta. Jo kertaalleen oon kysynyt niiden perään, mutta sanoivat että toimituksessa tehtaalta voi mennä jopa 8 viikkoa. Eli ennen kuolainten saapumista emme tee muuta kuin irotujuoksuttamista. Maneesin pohja tiivistyi niin paljon, kun routa suli, etten oo viitsinyt irtohyppyyttää. Maneesin pohja siis on tosi liukas. Irtona juoksuttanut, mutta silloinkin saa laittaa silmät kiinni ja pelätä mihin kulmaan kaatuu... 😓
Hokkikengällähän Aino pysyi hyvin pystyssä, mutta kengittäjä kävi viikko sitten vaihtamassa kesäkengät. Kengitys sujui hienosti (heiniä toki kului sinä aikana varmaan kolme kiloa 😂)

Ilman kuolaimia ollaan harjoiteltu maastakäsin seuraamista ja luokse tuloa ja rajojen kunnioittamista. Siis ihan perusjuttuja. Nämä sujuu jo ihan kivasti. Kumartamista myös harjoiteltu porkkanan avulla. Hauskaa yhdessä tekemistä siis.

Tavoitteena on kuitenkin jatkaa maastakäsittelyä ja jahka kuolaimet saapuvat, niin harjoitellaan enempi niiden kanssa erilaisia asiaoita, kuten sivuohjien kanssa työskentelyä, takaa ajamista, kävelyä uusissa ympyröissä yms.

Pitkän ajan kuulumiset

Jäänyt taas päivittämättä kuulumisia.

Kengät on saatu jalkaan maaliskuun puolessa välissä. Kengitys ei olisi voinut parempaan saumaan osua, kuin juuri rospuutto keleille ja kamalille liukkaille. Tarhassa ei kohtaa ollut, jossa olisi voinut rauhallisin mielin seistä pelkäämättä, että jollain askelmalla kaatuu. Kengitys sujui hienosti kun lady sai syödä koko ajan heinää. Kengittäjältä tuli hirmuisesti kehuja varsan käytöksestä. Pelkäsin, että hokeilla onnistuu telomaan heti itsensä, mutta tähän päivään mennessä ei ole saanut kuin pienen naarmun toiseen takavuohiseen maneesissa riekkumisen yhteydessä. Tarhassa on toki ollut edessä putsit ja takana hivutussuojat, koska takaa on niin ahtaan liikkeinen ja ajattelin että parempi vara kuin vahinko näin ensimmäisten kenkien kanssa. Kesäkenkään pitäisi kengittää ensi viikolla.

Ollaan edistytty meidän harjoituksissakin. Irtohypytystä ollaan kokeiltu pariin kertaan ihan vain pienillä esteillä (pelkäsin takapolvien puolesta, jos sieltä sittenkin löytyy jotain). Korkein pysty taisi olla vain sen 70 cm ja kujassa juokseminen oli sinänsä operaatio, kun Aino päätti ettei hän yksin juokse vaan vaati mut mukaan aina ensimmäiselle puomille saakka. Kuitenkin kun jutusta sai kiinni niin innoissaan hyppäsi kujassa - kääntyi - hyppi takaisin.

Löydettiin uusi parempi kuolain, josta tuntuu olevan hirmuisen suuri apu varsan hallintaan. Seinäjoella on sellainen liike kuin kotieläintarvike, josta saa bombersin ja beriksen kuolaimia sovitukseen ja tehdä vasta sen jälkeen päätös sopivasta. Päädyttiin bombersin loose ring happy tongue kuolaimeen, joka oli riittävän ohut, kuitenkin ollen lempeä. Mitattiin suuta ohjeiden mukaan ja leveydeksi otettiin 12cm. Bombersin kuolaimissa on se hyvä puoli, että suu osan leveyden saa valita puolen sentin välein. Odotan vielä kuolainta saapuvaksi, mutta ehkä ensi viikolla se jo tulee.

Näyttelyharjoituksia ollaan tehty. Ne onnistuu jo hienosti kävelyn ja paikallaan olon puolesta, mutta ravi osuudella innostuu ja ravi muuttuu loikkimiseksi ja leikkimiseksi. Hauskaa on silti ollut ja se on tässä kohtaa pääasia.
Innostuin Seinäjoella järjestettävistä hippoksen virallisista näyttelyistä, jotka järjestetään Siirilän ratsastuskeskuksessa, yhdessä kyvyt esiin kilpailujen kanssa 5.5. Aikani kyseltyä sain tiedon, ettei Ainon kanssa voi osallistua hippoksen järjestämiin virallisiin näyttelyihin, sillä isä ori ei ole ratsuponijalostukseen hyväksytty. Oon itse näistä jalostustouhuista ihan pihalla, etten nyt ihan ymmärrä jos hevonen on joskus saanut siitosoikeuden ja se on voimassa hamaan tulevaisuueen, että miksi sen jälkeläisiä ei sitten voisi näyttelyihin viedä. Ja epäselväksi on myös jäänyt se, että mistä mä tiedän kuka ori on hyväksytty jalostukseen ja mitä eroa on kantakirjaoriilla ja jalostusoriilla....
Pitänee jostain tiedustella...

Kävin pyörähtämässä huhtikuun alussa hevoset-messuilla Tampereella. Mukaan tarttui viiden euron valkoiset karvaputsit, chiaa 2kg ja 'hevoseni vuosi 2018'-kalenteri. Kävin myös welsh ponien standilla moikkaamassa samanhenkisiä ihmisiä, joista jäi heti mukava fiilis. Kovasti toivettelivat tervetulleeksi welsh ponien omistajien maailmaan ja kesällä welsh ponien omiin näyttelyhin. Tästä joutunee ehkä hieman tietoa nyt keräillä ja tiedustella voimmeko niihinkään sitten osallistua.

Huhtikuun alussa myös madotin jälleen Ainon. Tällä kertaa nyt equest pramoxilla, niin kuin lääkärimme silloin ohjeisti. Matoja tuli viisi, vaikka ikinä en olisi uskonut yhtäkään tulevan, sillä Aino on ollut niin hyvän näköinen ja kiiltävässä karvassa koko talven ja kevään.
Kun klinikka vihdoin koitti 16.4. mainitsin asiasta ja sain ohjeeksi madottaa Axilurilla ennen laidunkautta ja laidunkauden aikana (puolessa välissä).
Klinikalla kontrolloitiin myös vasen takavuohinen, joka täysin kunnossa. Viimeksi vuohisluun yläosassa nähty luukyhmykin oli lähes kokonaan poissa.
Takapolvet kuvattiin sekä sivulta että takaa, eikä niissä näkynyt kasvuhäiriömuutoksi, irtopaloja, kystia tms. Eli Aino sai täysin terveen paperit!! Ja paljon kehuja siitä kuinka oli muuttunut edukseen. Hampaat raspattiin ja niissä oli jälleen runsaasti kiillepiikkejä. Kuuluu asiaan ja seuraava raspaus onkin jo puolen vuoden päästä. Sudenhampaita ei vieläkään näkyvissä tai tuntunut.

Nyt siis saa ihan viettää normaalia elämää ja kasvattaa kuntoa ja lihaksia. Aino on kasvanut valtavasti. On nyt 154 cm edestä korkea ja noin 5cm takakorkea. Uskoisin että lähestyy 160 täysikasvuisena.

Tavoitteena olisi nyt ennen laidunkautta vielä harjoitella sivuohjilla kulkemista, takaa-ajoa ja hyppyyttää kerran kahteen viikkoon. Laitumelle pääsee sitten huilaamaan ja kasvamaan.
Kuitenkin nyt treenaamista ja harjoittelua häiritsee räkis, joka alkoi viikko sitten satunnaisilla yskähtelyillä ja nyt nenästä tulee räkää. Saapi nyt ensin kuntoutua ja katsotaan sitten uudelleen.

Käykäähän seuraamassa myös instagramissa @s.c.twilight Paljon uusia kuvia ja videoita!

Aino 2vuotta 14.4.2018

Rokotuslomalla kovilla pakkasilla

Helmikuun loppu tuntui tosi kylmältä kun pakkaset meni sinne 25 tuntumaan. Sopivaan saumaan siis tuli myös Ainon rokotus.
Aikaisemmin olen omistanut ravihevosia ja ennen Ainoa vanhan ratsutamman, joten yllätyksenä tuli viime klinikka reissulla, että Ainon rokotusohjelma tulee vetää nyt uudelleen läpi. En tiennyt että ratsujen ja ravurien rokotusohjelmissa olisi näin paljon eroa, molemmissa lajeissa kuitenkin kilpaillaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Suomen Hippos ry:n sivuilta suoraan kopioitu:
"Sääntöjen mukainen rokotusohjelma aloitetaan kahdella perusrokotteella, joita seuraa vuosittainen tehosterokotus. Toinen perusrokote annetaan 21 - 92 vuorokauden kuluttua ensimmäisen rokotteen jälkeen. Hevonen saa kilpailuoikeuden toisen perusrokotuksen jälkeen. Tämän jälkeen vuosittainen tehosterokote annetaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua edellisestä rokotteesta."

Kun taas SRL:n sivuilla ohjeistus on näin ratsuhevosten kohdalla:
"Kilpailusääntöjen yleisen osan mukaan kaikki hevoset, jotka osallistuvat 2-5 tason kilpailuihin, on rokotettava hevosinfluenssaa vastaan SRL:n ohjeiden mukaisesti; Rokotusohjelma aloitetaan kahdella perusrokotteella. Toinen perusrokote annetaan  21 - 92 vurokauden kuluttua ensimmäisen rokotteen jälkeen. Ensimmäinen tehosterokotus tulee antaa 7 kuukauden kuluessa toisesta perusrokotteesta ja tämän jälkeen vuosittainen tehosterokote annetaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua edellisestä rokotteesta."

Lisäksi:
"Jos hevonen ilmoitetaan kansainväliseen kilpailuun, ei viimeisestä rokotteesta saa olla kulunut enempää kuin 6 kk (+21 vrk) Viimeisestä rokotteesta tulee olla kulunut vähintään 7 vrk kilpailupaikalle saavuttaessa."

Aino on saanut ensimmäiset perusrokotteet kasvattajan luona ja tehostin rokotteet noin 10 kk kohdalla, ajatuksena ettei heti tarvitsisi uudelleen ell luokse mennä pelkän rokotuksen vuoksi. Ell avustaja huomautti, ettei rokoteohjelma sellaisenaan tule tulevaisuudessa käymään kilpailupaikoilla, joten päätin rokottaa Ainon nyt sitten kolmen kuukauden kohdalla edellisestä ja seuraavan saa sitten viimeistään elokuun lopulla.

Rokoteloma meni rauhallisissa merkeissä. Jonkin verran Ainossa huomasi lihaskipua, selässä, jonka ajattelin johtuvan rokotteesta. Kuumetta ei nostanut, mutta jollain lailla oli apaattinen.

Takapolvista oon ollut jo pitkään huolissani, kun turvottelee niitä niin paljon. Rokoteloman aikana sen jotenkin taas huomasi. Ainon pieni tarha, vähäinen liikunta ja kengättömyys sen lisäksi, että kasvaa hurjaa kyytiä on takapolvien turvotuksen syynä. Näin ainakin haluaisin uskoa, mutta mikäli takapolvet on edelleen keväällä yhtä turpeat niin kysäisen ell samalla kun käydään vtj kontrollikuvassa. Ontumista ei kuitenkaan oo ollut missään vaiheessa havaittavissa. Toki oon kauhistellut sitä potkimista jota esiintyy aina ja joka kerta kun mennään maneesille. Epäilyksenä heti joku irtopalajuttu tai vamma, enkä liikaa oo antanut ajatusta sille, että potkiminen voisi johtua vain ilosta.. Onneksi kengittäjä tulee nyt tiistaina, jotta saadaan hokit alle. Helpottaa myös sitä takakavioiden kasvua, kun ovat nii tölpät.

Aino onneksi sai hieman isomaan tarhan käyttöönsä toistaiseksi, joten ehkä liikkuminenkin auttaa turvotuksiin, sillä laski heti jonkin verran kun liikkuu enemmän.

Torstaina käytiin sitten pitkän tauon jälkeen ulkoilemassa irtona ulkokentällä. Ei tosiaan ontumista tai jumituksia havaittavissa. hah!! Tää hevonen ei varo yhtään jalkojaan vaan päästää menemään niin paljon kuin kintuista pääsee.... Ite pitää olla silmät kiinni... 

(Instagramissa videon pätkä @s.c.twilight)

"hophophophophophop...."

ei piittaa kyllä mitään vaikka vähä hyppii vasten ja roikkuu. Tosin roikkuminen ei oo kuin parin sekunnin kestävää.!

Voi ku se näyttää nii pieneltä... Liian pieneltä... "Kasvakasvakasva....."

Irtona ja liinassa

Hienosti on pyörähtänyt vuosi 2018 käyntiin. Aino kasvaa ja vankistuu..
Aino on noin 10-15cm takakorkea. Karva on kiiltävä ja muutenkin näyttää kovin hyvinvoivalta. Takapolvet turvottaa aika paljon ja on lämpöiset, mutta ei mitään ontumisen merkkejä. Joten en siis ole ollut (vieläkään) huolissani, koska ajattelen sen johtuvan vain kasvusta. Keväällä, ennen laidunkautta, menään kuitenkin käymään klinikalla vtj:n vuohisnivelen kontrollikuvissa ja voin halutessani sielä asiaa varmistella, jos edelleen turvotus mietityttää. Eipä se olisi huonoa vaikka sen kuvauttais silloin. En sattuneesta syystä luota Evidensian aikanaan ottamiin kuviin.

Ainolla tässä kuvassa jotenkin korostuu toi oikean etujalan kokkapolvisuus. Ei se ihan noin pahalta näytä livenä..

Vuohinen on tosiaan parantunut normaaliksi. Ensimmäisen kerran Aino pääsi tammikuun lopussa irtona juoksemaan maneesiin. Siitä videon pätkää on nähtävissä instagramissa. Meno oli melko villiä, kun tajusi että saa vapaana juosta. Kiinni antamisessa ei ollut mitään ongelmaa, käveli suoraan luo. Sittemmin Aino onkin saanut käydä muutaman kerran viikossa päästelemässä höyryjä pihalle irtona ja ollaan jatkettu maastakäsin työskentelyä tähän päälle ihan vain riimuista.
Siitä oon tosi tyytyväinen, ettei sinne suuhun tarvitse olla koko ajan työntämässä jotain kuolainta, kerkee se niitä myöhemmin riittämiin maiskutella.

Siloja käytiin ulkoiluttamassa maneesissa ja kokeiltiin ohjasajaa pitkästä aikaa. Viimeisin ohjasajokerta taisi olla joskus syksyllä, ennen kuin Aino loukkasi sen vuohisen. Pysähtyminen onnistui tosi hienosti, kääntymiset oli vähän niin ja näin ymmärsikö se mitä siltä pyydettiin, mutta hirmuisesti sai kehuja kuitenkin yrityksestä.

Ympyrällä alkeita ollaan harjoiteltu ja lähtee nyt pyynnöstä "RA-VI" ravaamaan ja "kääääyntiiiin" tulee takas alas. Laukkaa ei olla vielä ympyrällä harjoiteltu, se sitten joskus aikanaan.

Sain vanhan kengittäjänkin tulemaan käymään vuolemassa Ainon kaviot viime viikolla. Ei Aino saanut kovin paljon kehuja tästä nykyisestä balanssista.  Nyt kuitenkin kaviot oikein sievät ja tarkoituksena olisi viimeistään lumien sulaessa saada kengät alle, ympäriinsä. Takakavioissa ei ole hirveän paljoa materiaalia. Kun lumet sulaa, hiekka tulee tarhassa pintaan, on se kuin raspi, joka raspaa kaviosta materiaalia pois. Tämän vuoksi siis kengät ja kesäksi sitten pois kun laitumelle pääsee. Löysin epäilyksistäni huolimatta Horzelta 4 x 0:n sivukäänteelliset kengät, jotka kengittäjä uskoi saavansa taakse kiinni, neljällä naulalla. Saas nähä kuinka käy.

Tällä hetkellä Aino saa päivään litran kauraa, marstallia (rehuista optimalia ja freitzeitia oon sekoittanut 50-50) puoli litraa, krafftin miner balance p 1dl, vajaa 2dl pellavaista turvotettuna, kalkkia ja biotiinia. Heinää saa noin 12-14kg päivään. Ruokinta on laskettu hoptilla, johon oon niin koukuttunut.