Ensimmäinen päivitys

Hei.

Uusi blogi ja samalla itselleni päiväkirja starttaa tästä päivästä eteenpäin.

Tarina alkaa siitä, että kesäkuussa tein ratkaisun vanhan tammani kohdalla, ettei häntä ole mikään järki enää hengissä pitää kaikkine kipuineen. Tamma teki mielellään töitä, mutta kinnerpattien tilanne paheni, eikä treenien jälkeen sydän enää kestänyt katsoa toisen kärsimystä... Niinpä sanottiin hyvästit toukokuussa 2017, viiden vuoden yhteiselon jälkeen.

Facebookissa selasin varsatarjontaa, ajatuksena kouluttaa itselle juuri sellainen koulutykki, jonka itse haluan. Kuitenkin puskaratsastajana ja köyhänä lähihoitajana, raha asetti raamit, eikä todellakaan ollut varaa katsella yli viiden tonnin varsoja. Budjetti pyöri selkeästi sen alla.
Suvutkin mulle oli ratsupuolelta se ja sama... Ravipuolen kasvatti kun olen ja aikaisempi koulutykkini oli lämminverinen. Kuitenkin nyt oli oma osaamiseni ja haluni kehittyä kasvanut sen verran isoksi, että halusin ratsuvarsan.

Ei mennyt montaa päivää kun kaupat oli jo vireillä. Kävin Pohjois-Pohjanmaalla katsomassa WPB varsaa, joka oli ns. pakkomyynnissä kasvattajalta. Varsa oli suurisilmäinen, pitkäkarvainen, laiha mutta paljon käsitelty. Suuret silmät oli luottavaiset ja olin myyty.
Kasvattaja käytti varsan irtopalakuvissa ja parin irtopalan kanssa sain ostaa varsan kotiin edulliseen hintaan. Irtopalojen kanssa ei ollut Laukaan klinikan mukaan kiire, vaan kasvattaja kertoi heitä suositelleen leikkaamaan palat pois vasta 2018 syksyllä mikäli ne vaivaavat. Joten jo toukokuun lopussa tehtiin hevosautolla reissu Pohjois-Pohjanmaalle ja haettiin Aino kotiin.

Aino kuvattuna kasvattajan luona kotiihakupäivänä

Aino oli järkyttävä suoraan sanottuna. Kasvattajan ja mun näkemys erosi tosi paljon siitä, kuinka varsoja tulisi ruokkia. Tämä oli tullessaan oikein laiha ja matoisen näköinen. Kuitenkin kasvattaja vannotti sen madottaneensa kuten kuuluu ja samana irtopalakuvauspäivänä oli otettu lantanäyte, joka oli puhdas.
Kuitenkin jo parin viikon kotona olemisen jälkeen Aino oli saanut vaihdettua ylipitkän karvansa lyhyeen ja kiiltävään kesäkarvaan.

Kesäkuun alussa Aino pääsi totuttelemaan kesälaitumelle. Muutaman tunnin loikkimisen ja pöllöilyn jälkeen otettiin hepat pois laitumelta. Molemmat kintereet oli ihan täynnä nestettä ja huolestuttavan isot. Kävin Seinäjoen Evidensialla näyttämässä puhelimella otetut kuvat kintereistä ja lääkäri suositteli välitöntä leikkaamista, joten aika varattiin kesäkuun puoleenväliin.
Leikkausta edelsi ongelmat siitä, ettei passi ollut vielä saapunut hippokselta, enkä pystynyt olemaan varma enää siitä onko rokotukset varmasti voimassa, vaikka kasvattaja näin väitti. Epäilyksiä kasvattajan suhteen oli melko paljon, sillä Laukaan klinikan papereista selvisi, että irtopalaleikkausta oli suositeltu jo ennen laidunkauden aloittamista. Lisäksi lantanäytteessä oli ollut suuret määrät madonmunia vaikka kasvattaja oli muuta sanonut.
Kuitenkin sain toista kautta selville, että varsa oli rokotettu asianmukaisesti. Matojen kanssa toimittiin lääkärin ohjeistuksella niin, että ennen leikkausta ei madotettu ja leikkauksen yhteydessä otettaisiin uusi lantanäyte ja sen mukaan madotettaisiin sitten.

Vasen kinner oli huomattavasti enemmän turvoksissa kuin oikea, joka ei myöskään ollut nätti.

Leikkauspäivä koitti ja se onnistui hyvin. Hintaa tuli leikkauksen, lantanäytteen ja suuntarkastuksen kanssa yhteensa 1100euroa. Koppihoidossa Aino sai viettää seuraavat reilun kaksi viikkoa, ennen kuin pääsi tarhaamaan pieneen tarhaan. Koppihoito sujui hienosti eikä stressannut mistään. Ruoka maistui ja hän viihtyi hyvin hayplay pallon ja heinäverkkojen kanssa karsinassa. Nii ja se lantanäyte oli puhdas.

Kahden irtopalan sijaan löytyikin yhteensä kolme keskikokoista irtopalaa.

HayPlay heinäpallo, Ihan pro!!

Ulkoilemassa narusta koppihoidon puolessa välissä.

Laitumelle Aino pääsi vasta heinäkuun lopussa. Voi sitä onnea ja riemua kun ajattelin, että tästä se nyt sit lähtee se normaalin varsan kasvatus.

Kesälaitumella vihdoin

Meni kolmisen viikkoa ja menin Ainoa laitumelle harjailemaan... Vasemman takajalan vuohinen oli kovasti turvonnut ja kuuma. Ontumista ei näkynyt, mutta selkeästi jotain oli tapahtunut. Jäin seurailemaan viikonlopun yli, mutta kun turvotus vain kasvoi varasin ajan jälleen Seinäjoen Evidensialle ontumatutkimukseen.
Saatiin aika syyskuun ensimmäiselle päivää. Heti kättelyssä mulle kerrottiin, että heillä oli ultra rikki. Kuvissa ei poikkeamaa lääkärin mielestä näkynyt ja ohjeeksi saatiin lepoa ja mikäli turvotus ei ollut laskenut kolmessa viikossa niin sitten ultraan.

Ei laskenut ei, muttei vieläkään jalkaa ontunut. Varasin uuden ajan, mutta toiselle lääkärille. Mari Vettenranta tutki Ainon jalan Seinäjoen raviradan klinikalla. Vuohisessa oli kova tulehdus päällä, vuohisen ympärillä oli aktiivista uudisluumuodostumaa ja sääriluun alapään nivelpinta sisäpuolella epätasaisempi... Voi hyvää päivää sanoin minä. Ohjeeksi saatiin kaksi kuukautta lepoa, jonka aikana Aino saa tarhata vapaasti, mutta ei urheilla. Toki eihän tämän kanssa vielä urheilla tarvitse, mutta ihan rauhassa ei sitten ole tarhassakaan ollut, vaan jumppailee sielä onnellisena....
Lisäksi Aino sai metacam kuurin viikoksi ja otin equest pramox matolääkkeen, joka suositeltiin annettavan vasta metacam kuurin jälkeen.

En kerennyt antamaan kuin muutamana päivänä metacamia, kun lannan seassa rupes tulemaan suolinkaisia. Kuolleita onneksi, mutta ihmettelin tätä sillä olihan kasvattaja vannonut madottaneensa oikein ja mun sitä jatkaneen.... Eläinlääkärin ohjeistuksella metacam tauotettiin madotuksen ajaksi ja voi tsiisus mikä määrä matoja Ainosta tuli!!!! En ikinä ole moista määrää nähnyt!!! Enää ei kappalelaskenta riittänyt vaan puhuttiin jo kiloista. Matoja oli enempi kuin lantaa ja niitä tuli kaksi päivää vielä madotuksen jälkeen. Ja jos nyt joku ihmettelee, etten päälle päin huomannut hevoseni olevan matoinen, niin voin kertoa, että Aino oli kiiltävällä pinnalla ja hyvinvoivan näköinen, joskin silloisen apaattisuuden selittää madot.

Nyt kun madot on saatu pois ja ruokinta kohdilleen, on Aino aika pönäkässä lyönnissä ja hyvännäköinen varsa. Luonnetta on, niin kuin hyvällä hevosella kuuluu ollakin. Kuitenkin Aino on helppo käsitellä, mutta testailee onko kaikkia pakko toteuttaa ihmisen tahdon mukaan. Teini siis ;)

Ollaan Ainon kasvattajan kanssa keskusteltu asioista ja hän kertoo varsaa kasvattaneen parhaansa mukaan. Välit on ok, enkä tällä tekstillä häntä halua mollata. Tämä on meidän lähtökohta tähän yhteiseen elämään ja edelleen oon tosi onnellinen siitä, että ostin Ainon. Jaksan olla positiivinen meidän yhteisestä tulevaisuudesta.

Kontrollikuvauksiin vasemmasta takajalasta ollaan menossa tiistaina 21.11. klo 9 aamulla. Siitä sitten silloin enempi. Nyt jalka on ollut viikon verran sula ja kylmä. Näyttääkin jo ihan samalta, kuin oikea takanen, joten josko tämä meidän epäonni tästä kääntyisi.