Kyl tää tästä lähtee

Pitää todeta ettei mulla hassumpi varsa olekaan. Ihan fiksusti Aino on ruvennut käyttäytymään maneesissa vaikka alkuun onkin iloisuutta ja pelottavan näköistä pukkihyppelyä. Itseä lähinnä naurattaa Ainon iloisuus ja vallattomuus, mutta kanssa olijoita ei niinkään. Oon ottanut tähän asti kaverin aina maneesiin, joka lähinnä varmistaa että jos jotain sattuu, niin on auttamassa.

Kelit on niin huonot, ettei pienessä tarhassa ole kengätön pikkuriiviö tarpeeksi päässyt hyppäämään. Kavion pohjat on arat ja liikkuminen tosi varovaista tarhassa. Sitten kun pääsee maneesiin, niin vauhtia ei puutu, eikä aroista kavion pohjista ole tietoakaan. :D

Ollaan käyty nyt sellaiset viisi kertaa pyörähtämässä maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. Alkuun Aino vetää sellaisetkin pukit ja riekkumiset, että huhhhuh!! Irti ei saa laskea, lääkärin määräys, mutta en nyt tiedä onko tuokaan hyväksi, että se vetää ensin täysin itään ja sitten länteen. Naru kun loppuu niin pakko kääntyä, vaikka itse yrittäisin mukana vähän joustaakin.... Kävelykuurillahan tää homma piti aloittaa, mutta minkäs teet.!! Loppua kohden onneksi vähän rauhoittuu ja sitten päästään vähän tekemään maastakäsittelyä. Peruutukset onnistuu, välillä innostuu ja hyppää pystyyn, mutta siitä on saanut kehuja. Pääasia että peruuttaa korva pystyssä ja on innokas. En ole mikään alan ammattilainen tässä maasta käsittelyssä, enkä tiedä mitä se on nimeltään, mutta Aino seuraa mun liikettä pysyen paikallaan. Eli kun kuljen Ainon sivulle, niin Aino seuraa niin että kääntyy koko ajan rinta mua kohti. Näitä ollaan nyt harjoiteltu ja seuraavaa etappia pitäis lähtee miettiin.

Vasen takanen on ollut nyt ihan jees. Välillä se on vähäsen lämmin, mutta jalka on itsessään hyvän näköinen.