Tavoitteena olis saada myös aikaan hyvä yhteisymmärrys siitä kuinka narussa kävellään ja mahdollisesti kierrettäisiin joitain näyttelyitä kesällä.
Syksyllä laidun kauden jälkeen homma jatkuu ja ensimmäisen kerran päästään kokeilemaan selkään nousua sitten loppuvuodesta.
Aino on tällä hetkellä noin 10 senttiä takakorkea ja kotimittauksella säästä noin 148cm. Muuten ruumiinrakeenteeltaan hän on pyöreä (jotkut saattavat jopa lihavaksi mainita, mutta omaan silmään tosi sopiva). Tarkoituksena kuitenkin on pitää se nyt hyvässä lihassa, kun liikuntaa lisätään koko ajan.
Nyt jalatkin näyttää kaikin puolin hyviltä. Takapolvissa on jonkin verran nestettä, mutta liikunnan aloittamisen ja valtavan kasvupyrähdyksen myötä en ihmettele.
Vasen takajalka vuohisen kohdalta on ollut jo pitkään normaali, ei lämpöilyä tai turvotusta.
Kengittäjä on käynyt vuolemassa nyt kahdeksan viikon välein, mutta en ole ollut tyytyväinen...
Mulla on aikanaan käynyt kaikki hevoset kengittämässä tietty ihminen, jonka työnjälkeä arvostan. Lisäksi vuosien saatossa olen oppinut kengityksestä ja jalkojen virheasennoista, niiden korjauksista yms todella paljon.
Vielä kesällä tämä kyseinen henkilö kävi mun hevosen kengittämässä, mutta uskon ettei houkuttele ajaa toista sataa kilometria vuolemaan yhtä varsaa, joten olen joutunut vaihtamaan kengittäjää.
No tämä uusi kengittäjä ei sitten miellytä vaikka vain positiivisesti olen yrittänyt asian päähäni kääntää. Ensimmäisellä kerralla typisti kaviot niin lyhyiksi, että varsa moitti pitkään kavion pohjia aroiksi, sama on kyllä itseasiassa toistunut joka kerta, vaikka asiasta olen maininnut. Viime kerralla puhuin Ainon takajalkojen liikkeestä, jossa onnistuu hivuttamaan vasemmalla takasella oikean vuohisnivelen pinnan rikki. Tähän ei tehnyt mitää muutosta ja toisena päivänä kengityksestä veri valui jälleen pitkin vuohista.... Aino sai suojat jalkaan päiviksi.
(Voi kyllä olla niinkin että riekkuessaan onnistuu polkemaan jalan auki.... Mutta hienoa passagea esittäessään hivuttaa sen ikiruven auki)
Judun ehkä tuossa helmikuun loppupuolella soittamaan tälle "vanhalle" kengittäjälle ja yrittää saada se käymään...
Muuten kuuluu hyvää... Ollaan päästy jumppaamaan maneesissa ja tekemään maastakäsittelyjuttuja. Aino on hirmuisen rohkea ja luottaa muhun. Oppii nopeasti ja on hirmu miellyttämisenhaluinen. Silti välillä niiiiiiiiin raivostuttava toheltaja, jolla on virtaa vaikka pienelle kylälle antaa. Ja samalla oikea diiva, joka testailee ihan kaiken aikaa, ihan kaikkea. Ihana Aino.
Aino ja lumiukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti