lauantai 27. lokakuuta 2018

kesä meni, syksy tuli, talvi ihan ovella

Yhteenvetoa kesältä....

Laidunkausi oli tänä vuonna pitkä. Se pääsi alkamaan ennen juhannusta ja kesti aina syyskuun puolelle. Ainolle rakennutin pienen katoksen laitumelle, joka suojas tänä vuonna enemmän paahteelta kuin vesisateelta.  Oli meinaan niin kuuma ja kuiva kesä, etten muista koskaan viettäneeni.

Olihan kovasti suunnitelmissa lähteä nuorten ponien welsh showhun, Forssaan, mutta Aino onnistui taas loukkaamaan itseään. Meillä on ymmärrettävästi maneesitallilla tosi pienet alat laiduntaa (isommat toki kuin hiekkatarhat) ja tämän vuoksi joudutaan rajaamaan aina jokin pieni pläntti kasvamaan, että hyvänmielen vihreä riittäisi pidemmäksi aikaa. Aino ei huomannut rajaamaani aluetta vaan juoksi päin lankaa ja maahan painettava rautatolppa nousi maasta ja lävisti Ainon vasemman etujalan säären. Aluksi katsoin että reikä on vain pieni, kun ei juurikaan tullut edes verta. Jatkoin laitumen rajaamisen loppuun ja syynäsin haavaa tämän jälkeen paremmin. Tolppa oli kuitenkin lävistänyt sen verran pahasti, että jouduttiin kutsua päivystävä ell paikalle. Reiästä näkyi jänne ja hankoside. Olin jo varma, että tuli piiiitkä sairasloma, mutta selvittiin säikähdyksellä. Haava puhdistettiin ell toimesta keittosuolalla  ja laitettiin vetsalve voidetta reikä täyteen. Ohjeeksi saatiin suihkutus ja pesubetadine x3/pv, samalla kylmäys ja uudet rasvat tilalle. Haava ei tulehtunut ja jalka normalisoitui melko nopeasti. Pieni patti siihen jäi, mutta ell syksyllä totesi, että on vain kauneusvirhe.

Juhannuksena lähettiin mökille ja tallinomistaja lupasi haavan hoitaa tällöin (enää oli hoitona x1/pv).
Juhannuksen jälkeen palaan tallille ja nään kaukaa jo, ettei kaikki ole ok. Ainon otj kinner oli paksu ja ontui sitä. Ei muuta kun soittamaan eläinlääkärille ja rajaamaan laidunta pienemmäksi ja taas kylmäysletkujen äärelle. Päästiin eläinlääkärin vastaanotolle vasta tästä viikon päästä. Jalka kuvattiin ja ultrattiin. Pelkäsin jo pahinta, olihan kintereistä poistettu vuosi sitten ne irtopalat ja ajattelin vähintään, ettei kaikkea oltu huomattu tai sinne olisi kehittynyt jotain uutta. Ei sentään. Epäilynä oli kinnernivelen venähdys. Kylmää ja lepoa pari viikkoa ja sitten rauhallisesti takaisin koko laidun alueelle.
Epäilin, että, koska joudun rajaamaan sitä pientä laidun aluetta, olisi Aino vielä pienemmällä alueella kääntynyt lennossa ympäri ja tällöin venäyttänyt sen. Joten kun se aika tuli että Aino sai siirtyä takaisin koko alalle laiduntamaan, en enää yhtään rajauslankaa sinne vetänyt. Ja päätin, että ensi vuonna saa Aino syödä kesäkuussa laitumen tyhjäksi ja lähteä heinäkuuksi jonnekin muualle laitumeen. On sitten taas laitumella aikaa kasvaa, niin että voi elokuussa tulla taas kotiin syömään.

No mutta.... tässä vaiheessa oli niin täynnä jo koko laidunelämää. Lisäksi kun kesä oli tosiaan niin kuiva, kaviot kärsi ja oli ruman näköiset jo ennen heinäkuun loppua. Kengittäjä kävi kerran kesän aikana vuolemassa. No eipä se kavio kasvanut, joten ei ollut syytä kuin reunoja hiukka siistiä.
Tähän asti kesä oli siis mennyt aikalailla kaikkia vaivoja parannellessa. Suunnitelmat meni ihan uusiin puihin kaikkien treenien yms osalta. No ei haittaa, ompa tuolla aikaa olla vaan, kiire ei oo mihinkään.

Kuitenkin taas heinäkuun lopussa kaikki näytti jo paljon valoisammalta. Aino sai liikkua aina sillon tällön maneesissa ja käytiin käppäilemässä radalla. Kummallinen patti sille kasvoi vain peräsimeen. Ajattelin aluksi, että se on jokin ötökän purema. Pieni, noin kahden euron kolikon kokoinen löllö patti, joka kasvoi pikkuhiljaa, niin että elokuun lopussa olin jo tosi huolissani. Taas.
Patti oli suurentunut kämmenen kokoiseksi kovahkoksi patiksi. Aino ei pattia aristanut, mutta patti oli melko kuuma ja pinkeä reunoilta. Kuin jokin lihasrepeämä. Varasin Ainolle ell ajan, mutta se meni vasta syyskuun puoleen väliin. Ell ei ollut kuvailuni jälkeen huolissaan ollenkaan. Sanoi, että joutaa odottaa klinikkaan saakka, eikä akuuttia hätää ole, koska hevonen ei pattia moiti.
Aino sai pattiin NCS-hoitoa, mutta tästä ei ollut apua kuin ensimmäisellä kertaa. Sitten patti tuli takaisin. Löysin tallin omistajan kätköistä vanhan kunnon tensolvetin, jota laitoin patin päälle vajaan viikon päivät ja patti pieneni selkeästi. Ell ultras patin klinikalla ja sieltä selvisi, että ihon alla on ollut verenvuoto/kudosnestettä, joka oli jo sitten imeytynyt pois. Jäljelle oli jäänyt ainoastaan kapseli, jossa oli noin senttiä vahvat seinämät, muttei enää vapaata nestettä. Patti ei vaatinut sen kummempaa hoitoa ja nyt koko pattia ei enää ole ollut hetkeen näkyvissä. Samalla klinikka reissulla raspattiin hampaat ja annettiin mukaan kunnon matolääkekuuri.

Niin, kun kesällähän tuli taas ihan spontaanisti matoja muutamia laitumelle. Madotin tällöin heti axilurilla. Nyt kun taas mainitsin niistä klinikalla, oli ohjeeksi antaa siinä vaiheessa, kun hevoset siirtyvät sisäruokintakaudelle, viitenä peräkkäisenä päivänä axilur 400kg:n mukaan ja kuudentena päivänä Equest pramox. Näin tehtiin... matoja ei tullut.






Kuivasta kesästä seuranneet ongelmat on nyt (tai viimeistään vuoden vaihteen jälkeen) joka paikassa nähtävillä. Heinää ei tahdo olla myyntiin saakka oikein kenelläkään ja jos on niin on järkyttävän hintaista. Tallin omistaja kertoi, että tänä vuonna heinää tuli ainoastaan kolmannes aikaisempiin vuosiin verrattaen. Lokakuun lopussa tallin omistaja sai vielä yhdeltä peltoalueelta tehtyä odelmaa. Lisäksi heinää tuli alkukesästä tosiaan se kolmannes ja syyskuulla niitettyä odelmaa tuli puolet viime vuotiseen.

Aino kun siirtyi sisäruokintaan laitumelta, unohdin jättää sen ruokintaan 1litran greenlineä. No tästä onnistuttiin saamaan ympäri kehoa valkuaispatteja... Hohhoijaa... Onneksi heinistä, joita syötämme hevosille, on olemassa analyysit ja saamme tallin väen kanssa käyttöömme hopti ruokintaohjelman. Laskin Ainon ruokinnan 500kg:n mukaan (varsa 12-36kk, hyvä rk). Nyt se saa heinää 9kg (jaettuna viiteen ruokintakertaan päivässä), 8dl kauraa ja 8dl marstall freitzeit (tämä kunnes saan pussin syötettyä loppuun). Lisäksi se saa 1dl krafft miner balance p, puoli desiä chiaa, 20g kalkkia ja suolaa. Treenipäivinä se saa vielä mash vettä sangollisen.
Vaikka ruokinta on nyt hoptilla laskettu, ei se ole kohdillaan. Se saa liikaa edelleen valkuaista, joten vähensin marstallin kokonaan pois hetkeksi ja lisäsin lorauksen öljyä ruokintaan, kun iho niin hilseilee. Karvaakin tuo vaihtaa niin kuin kesällä. Muilla hevosilla on niin komia talvikarva ja Ainolla niin lyhyt, ettei voi kuvitella ilman loimea ulos.

Treenin suhteen ollaan onneksi edistytty. Aino on ollut perähevosena toiselle hevoselle, kun tätä on ajettu. Se sujuu jo yllättävän kivasti. Juoksuttamisen alkeita käytiin jo keväällä, ennen laidunkautta ja nyt syksyllä ollaan päästy jatkamaan. Joustochamponit on ollut ok, sivuohjista en oikein tykännyt (tai vaan ymmärtänyt niiden käyttöä). Satulaan on totuteltu, jalustimia pitäis suunnitella laitettavan roikkumaan. Selässä on roikuttu ja riiputtu, eikä tuumaa mitään. Valtteri käväs kesälaitumella hetken selässä istumassa ja oikein hienosti meni.
Ollaan käyty kävelyllä ja totuteltu kaiken näköisiin menopeleihin ja eläimiin. Tämä on vähän edelleen vaiheessa......

Ratsutussuunnitelmat on edelleen hiukka auki (ideoita kyllä on), mutta odottelen vuodenvaihteeseen ja sitten mietin lisää/rupeen pommittamaan eri ratsuttajia. Ainolla kun ei ole kiire, niin ratsutus saa mennä vaikka syksyyn -19.
Marraskuun puolessa välissä ollaan osallistumassa Mervi Pakolan maastakäsittelykurssille. Tältä kurssilta toivon saavani apua ongelmakohtiin, joita lähinnä on ihmisen tilan kunnioittaminen ja pelkotilanteista selviäminen.
Ainohan on perusjärkevä varsa, joka ei pelkää juuri mitään, mutta naapurin koirat on nyt aiheuttanut harmaita hiuksia. Lenkillä Aino vaan jäkittää, eikä suostu liikkumaan talon ohi. Joka kerta ollaan talon ohi menty, mutta aina vähän tuumien ja kamalasti Aino on jännittänyt. Olis kiva saada tähän apua. Lisäksi oikeaan kierrokseen juoksuttaminen on äären vaikeaa ja sen tiedostan johtuvan hyvin pitkälle mun omasta kehonkielestä. Tämä myös listalla.
Kurssi järjestetään meidän tallilla noin 5 hevosen pienryhmissä. Onneksi Aino on nyt jo tottunut muihin hevosiin maneesissa, niin siitä en uskoisi tulevan kovin suurta ongelmaa.
Tästä lisää myöhemmin 😀😀



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti