Kengät on saatu jalkaan maaliskuun puolessa välissä. Kengitys ei olisi voinut parempaan saumaan osua, kuin juuri rospuutto keleille ja kamalille liukkaille. Tarhassa ei kohtaa ollut, jossa olisi voinut rauhallisin mielin seistä pelkäämättä, että jollain askelmalla kaatuu. Kengitys sujui hienosti kun lady sai syödä koko ajan heinää. Kengittäjältä tuli hirmuisesti kehuja varsan käytöksestä. Pelkäsin, että hokeilla onnistuu telomaan heti itsensä, mutta tähän päivään mennessä ei ole saanut kuin pienen naarmun toiseen takavuohiseen maneesissa riekkumisen yhteydessä. Tarhassa on toki ollut edessä putsit ja takana hivutussuojat, koska takaa on niin ahtaan liikkeinen ja ajattelin että parempi vara kuin vahinko näin ensimmäisten kenkien kanssa. Kesäkenkään pitäisi kengittää ensi viikolla.
Ollaan edistytty meidän harjoituksissakin. Irtohypytystä ollaan kokeiltu pariin kertaan ihan vain pienillä esteillä (pelkäsin takapolvien puolesta, jos sieltä sittenkin löytyy jotain). Korkein pysty taisi olla vain sen 70 cm ja kujassa juokseminen oli sinänsä operaatio, kun Aino päätti ettei hän yksin juokse vaan vaati mut mukaan aina ensimmäiselle puomille saakka. Kuitenkin kun jutusta sai kiinni niin innoissaan hyppäsi kujassa - kääntyi - hyppi takaisin.
Löydettiin uusi parempi kuolain, josta tuntuu olevan hirmuisen suuri apu varsan hallintaan. Seinäjoella on sellainen liike kuin kotieläintarvike, josta saa bombersin ja beriksen kuolaimia sovitukseen ja tehdä vasta sen jälkeen päätös sopivasta. Päädyttiin bombersin loose ring happy tongue kuolaimeen, joka oli riittävän ohut, kuitenkin ollen lempeä. Mitattiin suuta ohjeiden mukaan ja leveydeksi otettiin 12cm. Bombersin kuolaimissa on se hyvä puoli, että suu osan leveyden saa valita puolen sentin välein. Odotan vielä kuolainta saapuvaksi, mutta ehkä ensi viikolla se jo tulee.
Näyttelyharjoituksia ollaan tehty. Ne onnistuu jo hienosti kävelyn ja paikallaan olon puolesta, mutta ravi osuudella innostuu ja ravi muuttuu loikkimiseksi ja leikkimiseksi. Hauskaa on silti ollut ja se on tässä kohtaa pääasia.
Innostuin Seinäjoella järjestettävistä hippoksen virallisista näyttelyistä, jotka järjestetään Siirilän ratsastuskeskuksessa, yhdessä kyvyt esiin kilpailujen kanssa 5.5. Aikani kyseltyä sain tiedon, ettei Ainon kanssa voi osallistua hippoksen järjestämiin virallisiin näyttelyihin, sillä isä ori ei ole ratsuponijalostukseen hyväksytty. Oon itse näistä jalostustouhuista ihan pihalla, etten nyt ihan ymmärrä jos hevonen on joskus saanut siitosoikeuden ja se on voimassa hamaan tulevaisuueen, että miksi sen jälkeläisiä ei sitten voisi näyttelyihin viedä. Ja epäselväksi on myös jäänyt se, että mistä mä tiedän kuka ori on hyväksytty jalostukseen ja mitä eroa on kantakirjaoriilla ja jalostusoriilla....
Pitänee jostain tiedustella...
Kävin pyörähtämässä huhtikuun alussa hevoset-messuilla Tampereella. Mukaan tarttui viiden euron valkoiset karvaputsit, chiaa 2kg ja 'hevoseni vuosi 2018'-kalenteri. Kävin myös welsh ponien standilla moikkaamassa samanhenkisiä ihmisiä, joista jäi heti mukava fiilis. Kovasti toivettelivat tervetulleeksi welsh ponien omistajien maailmaan ja kesällä welsh ponien omiin näyttelyhin. Tästä joutunee ehkä hieman tietoa nyt keräillä ja tiedustella voimmeko niihinkään sitten osallistua.
Huhtikuun alussa myös madotin jälleen Ainon. Tällä kertaa nyt equest pramoxilla, niin kuin lääkärimme silloin ohjeisti. Matoja tuli viisi, vaikka ikinä en olisi uskonut yhtäkään tulevan, sillä Aino on ollut niin hyvän näköinen ja kiiltävässä karvassa koko talven ja kevään.
Kun klinikka vihdoin koitti 16.4. mainitsin asiasta ja sain ohjeeksi madottaa Axilurilla ennen laidunkautta ja laidunkauden aikana (puolessa välissä).
Klinikalla kontrolloitiin myös vasen takavuohinen, joka täysin kunnossa. Viimeksi vuohisluun yläosassa nähty luukyhmykin oli lähes kokonaan poissa.
Takapolvet kuvattiin sekä sivulta että takaa, eikä niissä näkynyt kasvuhäiriömuutoksi, irtopaloja, kystia tms. Eli Aino sai täysin terveen paperit!! Ja paljon kehuja siitä kuinka oli muuttunut edukseen. Hampaat raspattiin ja niissä oli jälleen runsaasti kiillepiikkejä. Kuuluu asiaan ja seuraava raspaus onkin jo puolen vuoden päästä. Sudenhampaita ei vieläkään näkyvissä tai tuntunut.
Nyt siis saa ihan viettää normaalia elämää ja kasvattaa kuntoa ja lihaksia. Aino on kasvanut valtavasti. On nyt 154 cm edestä korkea ja noin 5cm takakorkea. Uskoisin että lähestyy 160 täysikasvuisena.
Tavoitteena olisi nyt ennen laidunkautta vielä harjoitella sivuohjilla kulkemista, takaa-ajoa ja hyppyyttää kerran kahteen viikkoon. Laitumelle pääsee sitten huilaamaan ja kasvamaan.
Kuitenkin nyt treenaamista ja harjoittelua häiritsee räkis, joka alkoi viikko sitten satunnaisilla yskähtelyillä ja nyt nenästä tulee räkää. Saapi nyt ensin kuntoutua ja katsotaan sitten uudelleen.
Käykäähän seuraamassa myös instagramissa @s.c.twilight Paljon uusia kuvia ja videoita!
Aino 2vuotta 14.4.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti