Ensimmäinen liinaus

Klinikasta melkein se viikko. Aino sai rokotus loman sairasloman päälle ja se madotettiin heti Axilurilla klinikan jälkeen. Tällä kertaa ei enää matoja tullut. Seuraava madotus sitten keväällä ennen laidun kautta Equest pramoxilla.

Tein maneesi varauksen sunnuntaille maneesiin, ajatuksena että kaikki kiihdyttävät asiat on poissuljettu. Ei kavereita. Keli oli kiva, pressut ei siis paukkunut yms. Vettenrannan Marin klinikka hoitaja Sari Puusaari oli tallilla käymässä ennen meidän varausta ja muistutti kävely kuurista ja rauhallisesta aloituksesta. Tämä olikin tarkoituksena vaikka naurettiin ajatukselle "rauhallisesti". Sarin kanssa keskusteltiin myös noista rokotus asioista. Aino on rokotettu kasvattajalla ensimmäisellä rokotteella ja tehosteella ja nyt sitten vuoden päästä siitä. Tämä ei kuitenkaan ole oikein, jos meinaan joskus kisata Ainolla. Ennen kisoihin osallistumista ratsuhevonen tulisi rokottaa niin, että ensimmäisen rokotteen jälkeen tehoste rokote kolmen kk päästä ja siitä seuraava seitsemän kk päästä ja tämän jälkeen vuoden välein. Tämä on SRL:n tämän hetkinen sääntö. Nii ja sit on vielä se erilainen rokote ohjelma jos meinaa joskus kisata kansallisella tasolla.... Ravihevosten rokotukset siis poikkeaa ratsujen rokote ohjelmasta jonkin verran. Kummallista... miksihän näin.

Otin Ainon sisälle hyvissä ajoin syömään heiniä, että saadaan kiva aloitus tälle ensimmäiselle kerralle maneesissa. Mua kyllä jonkin verran jännitti ja onneksi ystäväni oli järjen äänenä mukana. Laitettiin meidän ihgut pinkit HV polon suojat (nää pinkit on vain varsakauden juttuja), suitset, joissa on kiinni tällä hetkellä suora nahkainen kuolain raviviiksillä. Tän kuolaimen ostin ihan siitä syystä, koska takaa-ajaessa kävi sellainen tapaus, että Aino otti muutaman raviaskeleen ja nappasin nivelkuolaimella vahingossa liian lujasti suusta. Aino säikähti sitä oikein kunnolla ja heittäytyi vaikeaksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa pelotella kuolaimelle, joten suora nahkakuolain oli oikein oiva valinta.
Aino käveli maneesiin oikein rauhassa, mutta moodi muuttui ensimmäisten askeleiden jälkeen.
Laatu ei videolla päätä huimaa, mutta pääasia on että saatiin ikuistettua.

Tuleva ratsuttaja odottaa jo innolla aikaa kun saa laittaa satulan selkään :D

Mentiin sellaiset 10 minuuttia maneesissa ja kun Aino rauhoittui (edes sen vähän ja malttoi hetken seistä ihan paikallaan) niin lähdettiin maneesista talliin. Hiki meille tuli molemmille. Ainolle tuosta jumppaamisesta ja mulle eniten varmaan siitä tuskailusta, että tästäkö pitäis sitten se tulevaisuuden dressage horse?!

Toinen kaveri ehdotti menneellä viikolla maastakäsittely treeniä eri ympäristöissä, kuten pelloilla, tiellä toisen hevosen perässä yms... Hän oli näin pystynyt toimimaan oman varsansa kanssa aikoinaan. Ajatuksena ihan kiva, kun saa ensin tämän yksilön rauhallisemmaksi ja KÄVELEMÄÄN, niin kuin lääkäri ohjeisti alkuun tekemään.

Kauhun sekavin fiiliksin jäin oottamaan seuraavaa aamua, miltä jalka näyttää.... Joten painajaisten loputtua, laitoin tallinomistajalle viestin, että miten päin ne tennarit oli aamulla alla. Vastaus tuli melko nopeasti, ettei hän ollut huomannut eroa eiliseen. HUH!!

Meillä on tänään maneesivaraus illalla. Ajattelin kaksi peräkkäistä päivää ja suunnitelmana tälle päivää on semmoinen, että päästäisiin lopuksi rauhallisesti kävelemään edes se puoli maneesia. Kiva kuitenkin että Aino pääsee vähän juoksemaan höyryjä pois.

Koppihoidosta

Eipä me hirmuisesti olla vielä päästy tekemään yhtään mitään kaikkien onnettomuuksien ja ongelmien vuoksi. Kuitenkin irtopalaleikkauksen aikana tuli paljon touhuttua Ainon kanssa vaan karsinassa, siedätettyä klippaskoneelle ja harjailtua sieltä täältä, että oppii kosketukselle. Aino kyllä oli jo tullessa niin paljon käsitelty, ettei hetkahtanut mistään. Pikkutrimmerin antoi surrata leuan alla ja korvien lähellä aivan hyvin, etujalat leikattiin eikä ongelmaa. Tähän Ainon onkin kyllä syytä tottua. Inhoan hevosella ylimääräisiä karvoja korvissa, leuan alla, jaloissa ja vähän joka puolella ja haluan että oma hevoseni on tosi sliipattu. Joten aikuisena tämä poni on nututettu korvia myöden ja pumpuloitu yöksi karsinaan.

Itsellä on monen vuoden tausta ravipuolelta ja mun mielestä on tärkeää, että varsat opetetaan jo aikaisin tekemään töitä, jotta osaavat käyttäytyä vanhempana ja ovat rohkeita.

Aino sai jo koppihoidossa suuhunsa perus nivelkuolaimen ja totutteli siihen useampana päivänä. Koppihoidon ja laidunloman (kaikki se pari viikkoa) jälkeen, syyskuun alussa, Aino pääsi kokeilemaan siloja selkään ja ohjasajoa takaa, tarkoituksena laittaa kärryt jossain vaiheessa myös perään. Ensimmäiset kerrat sujui tosi hienosti. Kahden taluttajan turvin Aino käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka pää tuntui iheuttavan ongelmia ekoilla kerroilla. Hilutti päättän niin ettei ohjasotteet kyllä mennyt millään tasolla läpi. Siksi päädyttiin laittamaan leukalenkillinen sekki, joka hillitsi pään viskomista jonkin verran. Kahden viikon aikana ajettiin takaa seitsemän kertaa. Ohjat tajus kyllä mitä niillä takoitetaan ja oma luonnekin tuli loppuakohden esille, kun protestoi hyppimällä ja muutaman kerran potkimalla eteenpäin menoa. Kuitenkin suhteellisen rauhallinen.
Ja liikkuminen tosiaan olikin ihan suotavaa vaikka se vasen takanen oli nyrjärhtänyt laitumella, eikä Ainon takaa-ajot ollut kuin sen mittaisia että talli käytiin kävelemässä ympäri ja välillä maneesissa tai kentällä.

Syyskuun lopussa käytiin näyttämässä vasen takanen ell Mari Vettenrannalla, joka määräsi kahden kuukauden lepoon. Tarkoittaen, että saa tarhata vapaasti ja ajaa pikkulenkkejä edelleen takaa yms, mutta rauhassa ja hyppäämistä vältettävä. Kerran ajettiin tämän jälkeen takaa, mutta se meni niin pöllöilyksi, että päätin seuraavan ajokerran olevan vasta kun ollaan saatu terveen paperit käteen.

Harjoitteut sairasloman aikana jäi siis aika pieneksi. Maneesissa on käyty pariin otteeseen esittämässä korkean luokan passagea, josta Ainoa ei ole voinut muuta kuin kehua. :D
Meidän tallilla on siis maneesi vapaasti käytössä. Tallilla ei ole ratsastuskoulutoimintaa, mutta sitäkin innokkaampia valmentautujia meillä siellä on. Siksi tehään maneesivarauksia, mikäli haluamme olla maneesissa treenamassa ilman häiriötekijöitä. Varasin Ainolle huomiseksi maneesin :D Meillä on aikaa olla maneesissa huomenna puoli tuntia jumppaamassa. Meinaan laittaa suitset päähän ja silat selkään. Tarkoituksena nyt vain "kävellä" ja työskennellä rauhassa jotain pientä. Tiedän että se menee myös pöllöilyksi ja Aino haluaisi purkaa energiaansa juoksemalla villinä ja vapaana, mutta jospa vain liinan päässä vähän höyryjä veks. ihanaa kun ei joka askelta tarvitse pelätä....

Ainon virallinen omistaja

Kontrollikäynti 21.11.2017

Kaksi kuukautta viimeisestä käynnistä Mari Vettenrannalla. Kelit on jäähtynyt ja maa ollut niin märkä tai roustikkoinen, ettei olla Ainon kanssa päästy tekemään oikeastaan mitään maastakäsittelyjutuja vaikka markilla on maneesi. Maneesiin ei olla uskaltauduttu, koska virtaa on ihan älyttömästi eikä lupaa olla saatu muuhun kuin kävelemiseen. Kaikki riskit teloa jalkaa yhtään enemäpää ollaan siis minimoitu. Jalka on kyllä näyttänyt ihan hyvältä viimeiset kaksi viikkoa. Tallin omistaja on joka aamu ennen ulos vientiä kastellut jalan, joten pakkaspäivinä jalassa ei ole ollut illalla enää yhtään turvotusta. Kertaakaan ei ole näyttänyt ontumisen merkkejä, joten maalaisjärjellä ajateltuna siellä pitäis olla kaikki aikalailla ok. Kuitenkin mielessä on pyörinyt ajatukset tähystämisestä ja irtopalasta yms....

No vihdoinkin koitti se aamu, kun pakattiin autoon kaksi vasenta takajalkaa. Meidän tallilla on toinenkin hevonen, jonka vasenta takajalkaa kontrolloidaan säännöllisesti hankkarivaivan takia.
Meillä oli aamun ensimmäinen aika, yhdeksältä oltiin jo Seinäjoen raviradalla ja Ainon sai sisälle melkein heti.
Lääkäriltä tuli kehuja siitä kuinka paljon Aino oli noussut edellisestä käynnistä. Törrökorva kyllä hurmasi omalla olemuksellaan ja käyttäytyi kuin aikahevonen tutkimus tilanteissa, sillä ensimmäinen tumaus rauhoittavaa ei tuntunut missään vaan seisoi kova pystyssä ihmetellen röntgeniä.
Ulraan lisättiin vähän rauhoittavaa että saatiin karvat ajeltua ja ultran jälkeiseen hampaiden raspaukseen tolkku pois.

Röntgenkuvauksesta tuli tällaiset vastaukset: Vuohisluun yläosassa pientä uudisluuvallia etupinnalla nivelkapselin kiinnistyskohdalla, vuohisnivelen etuyläosassa pieni nokka, nivelpinnassa ei merkittävää epätasaisuutta. (Nokkaa siis kontrolloidaan tulevaisuudessa miten lähtee etenemään, mutta siitä tuskin tulee olemaan haittaa liikutuksessa).

Ultraäänitutkimuksessa lat. nivelsiteen kiinnityskohdalla yläosassa luun pinnassa lievää epätasaisuutta, nivelside siistin näköinen, sääriluun sisäpuolen nivel pinnassa lievää epätasaisuutta poikkileikkausprojektiossa, nivelessä ei nyt merkittävää turvotusta eikä tulehdussolukkoa.

Saa ruveta liikuttamaan vähitellen nousujohteisesti, kuitenkin niin että vasta ensi vuoden alussa irtojuoksutusta ja muuta rasittavaa missä mahdollisuus loukata itsensä. Suositeltavaa aloittaa maastakäsittelyllä ja käyntityöskentelyllä.
helppoa..... No ei tosiaan. Varsulissa on virtaa vaikka muille jakaa ja piffaapaffaa karsinan ja tarhan väliä. Aloitetaan siis pikkuhiljaa narun päässä juoksuttamalla, toiveena että Ainon kunto loppuu ennemmin kuin juoksuttajan.
Seuraava kontrolli vasemman takajalan kohdalla noin toukokuussa 2018.

Lisäksi lääkärireissulla raspattiin hampaat. Sudenhampaita ei ollut näkyvissä, mutta piikkejä hampaissa oli jonkin verran, mikä selittää ajoittain suusta putoavat heinäpallot.
Aino sai myös rokotteen tällä reissulla ja matolääkkeeksi Axilurin tähän kohtaan.
Matojen kohdalla ohjeistukseksi tuli nyt tosiaan antaa toi Axilur ja olla yhteydessä eläinlääkäriin mikäli matoja nyt havaittavissa. Muutoin ensi keväänä jälleen se Equest Pramox.

Huh!! Päivästä selvittiin ja saatiin tosi hyviä uutisia. Onnellinen pitkästä aikaa. Aino on kyllä super hieno näissä tilanteissa. Klinikalta kun päästiin pois niin käveli koppiin kysymättä vaikka kaveri meni tutkittavaksi. Perusasiat onneksi toimii..

Sairaslomalainen ei aina itse välillä ymmärrä että pitäis olla rauhassa. :D

Ensimmäinen päivitys

Hei.

Uusi blogi ja samalla itselleni päiväkirja starttaa tästä päivästä eteenpäin.

Tarina alkaa siitä, että kesäkuussa tein ratkaisun vanhan tammani kohdalla, ettei häntä ole mikään järki enää hengissä pitää kaikkine kipuineen. Tamma teki mielellään töitä, mutta kinnerpattien tilanne paheni, eikä treenien jälkeen sydän enää kestänyt katsoa toisen kärsimystä... Niinpä sanottiin hyvästit toukokuussa 2017, viiden vuoden yhteiselon jälkeen.

Facebookissa selasin varsatarjontaa, ajatuksena kouluttaa itselle juuri sellainen koulutykki, jonka itse haluan. Kuitenkin puskaratsastajana ja köyhänä lähihoitajana, raha asetti raamit, eikä todellakaan ollut varaa katsella yli viiden tonnin varsoja. Budjetti pyöri selkeästi sen alla.
Suvutkin mulle oli ratsupuolelta se ja sama... Ravipuolen kasvatti kun olen ja aikaisempi koulutykkini oli lämminverinen. Kuitenkin nyt oli oma osaamiseni ja haluni kehittyä kasvanut sen verran isoksi, että halusin ratsuvarsan.

Ei mennyt montaa päivää kun kaupat oli jo vireillä. Kävin Pohjois-Pohjanmaalla katsomassa WPB varsaa, joka oli ns. pakkomyynnissä kasvattajalta. Varsa oli suurisilmäinen, pitkäkarvainen, laiha mutta paljon käsitelty. Suuret silmät oli luottavaiset ja olin myyty.
Kasvattaja käytti varsan irtopalakuvissa ja parin irtopalan kanssa sain ostaa varsan kotiin edulliseen hintaan. Irtopalojen kanssa ei ollut Laukaan klinikan mukaan kiire, vaan kasvattaja kertoi heitä suositelleen leikkaamaan palat pois vasta 2018 syksyllä mikäli ne vaivaavat. Joten jo toukokuun lopussa tehtiin hevosautolla reissu Pohjois-Pohjanmaalle ja haettiin Aino kotiin.

Aino kuvattuna kasvattajan luona kotiihakupäivänä

Aino oli järkyttävä suoraan sanottuna. Kasvattajan ja mun näkemys erosi tosi paljon siitä, kuinka varsoja tulisi ruokkia. Tämä oli tullessaan oikein laiha ja matoisen näköinen. Kuitenkin kasvattaja vannotti sen madottaneensa kuten kuuluu ja samana irtopalakuvauspäivänä oli otettu lantanäyte, joka oli puhdas.
Kuitenkin jo parin viikon kotona olemisen jälkeen Aino oli saanut vaihdettua ylipitkän karvansa lyhyeen ja kiiltävään kesäkarvaan.

Kesäkuun alussa Aino pääsi totuttelemaan kesälaitumelle. Muutaman tunnin loikkimisen ja pöllöilyn jälkeen otettiin hepat pois laitumelta. Molemmat kintereet oli ihan täynnä nestettä ja huolestuttavan isot. Kävin Seinäjoen Evidensialla näyttämässä puhelimella otetut kuvat kintereistä ja lääkäri suositteli välitöntä leikkaamista, joten aika varattiin kesäkuun puoleenväliin.
Leikkausta edelsi ongelmat siitä, ettei passi ollut vielä saapunut hippokselta, enkä pystynyt olemaan varma enää siitä onko rokotukset varmasti voimassa, vaikka kasvattaja näin väitti. Epäilyksiä kasvattajan suhteen oli melko paljon, sillä Laukaan klinikan papereista selvisi, että irtopalaleikkausta oli suositeltu jo ennen laidunkauden aloittamista. Lisäksi lantanäytteessä oli ollut suuret määrät madonmunia vaikka kasvattaja oli muuta sanonut.
Kuitenkin sain toista kautta selville, että varsa oli rokotettu asianmukaisesti. Matojen kanssa toimittiin lääkärin ohjeistuksella niin, että ennen leikkausta ei madotettu ja leikkauksen yhteydessä otettaisiin uusi lantanäyte ja sen mukaan madotettaisiin sitten.

Vasen kinner oli huomattavasti enemmän turvoksissa kuin oikea, joka ei myöskään ollut nätti.

Leikkauspäivä koitti ja se onnistui hyvin. Hintaa tuli leikkauksen, lantanäytteen ja suuntarkastuksen kanssa yhteensa 1100euroa. Koppihoidossa Aino sai viettää seuraavat reilun kaksi viikkoa, ennen kuin pääsi tarhaamaan pieneen tarhaan. Koppihoito sujui hienosti eikä stressannut mistään. Ruoka maistui ja hän viihtyi hyvin hayplay pallon ja heinäverkkojen kanssa karsinassa. Nii ja se lantanäyte oli puhdas.

Kahden irtopalan sijaan löytyikin yhteensä kolme keskikokoista irtopalaa.

HayPlay heinäpallo, Ihan pro!!

Ulkoilemassa narusta koppihoidon puolessa välissä.

Laitumelle Aino pääsi vasta heinäkuun lopussa. Voi sitä onnea ja riemua kun ajattelin, että tästä se nyt sit lähtee se normaalin varsan kasvatus.

Kesälaitumella vihdoin

Meni kolmisen viikkoa ja menin Ainoa laitumelle harjailemaan... Vasemman takajalan vuohinen oli kovasti turvonnut ja kuuma. Ontumista ei näkynyt, mutta selkeästi jotain oli tapahtunut. Jäin seurailemaan viikonlopun yli, mutta kun turvotus vain kasvoi varasin ajan jälleen Seinäjoen Evidensialle ontumatutkimukseen.
Saatiin aika syyskuun ensimmäiselle päivää. Heti kättelyssä mulle kerrottiin, että heillä oli ultra rikki. Kuvissa ei poikkeamaa lääkärin mielestä näkynyt ja ohjeeksi saatiin lepoa ja mikäli turvotus ei ollut laskenut kolmessa viikossa niin sitten ultraan.

Ei laskenut ei, muttei vieläkään jalkaa ontunut. Varasin uuden ajan, mutta toiselle lääkärille. Mari Vettenranta tutki Ainon jalan Seinäjoen raviradan klinikalla. Vuohisessa oli kova tulehdus päällä, vuohisen ympärillä oli aktiivista uudisluumuodostumaa ja sääriluun alapään nivelpinta sisäpuolella epätasaisempi... Voi hyvää päivää sanoin minä. Ohjeeksi saatiin kaksi kuukautta lepoa, jonka aikana Aino saa tarhata vapaasti, mutta ei urheilla. Toki eihän tämän kanssa vielä urheilla tarvitse, mutta ihan rauhassa ei sitten ole tarhassakaan ollut, vaan jumppailee sielä onnellisena....
Lisäksi Aino sai metacam kuurin viikoksi ja otin equest pramox matolääkkeen, joka suositeltiin annettavan vasta metacam kuurin jälkeen.

En kerennyt antamaan kuin muutamana päivänä metacamia, kun lannan seassa rupes tulemaan suolinkaisia. Kuolleita onneksi, mutta ihmettelin tätä sillä olihan kasvattaja vannonut madottaneensa oikein ja mun sitä jatkaneen.... Eläinlääkärin ohjeistuksella metacam tauotettiin madotuksen ajaksi ja voi tsiisus mikä määrä matoja Ainosta tuli!!!! En ikinä ole moista määrää nähnyt!!! Enää ei kappalelaskenta riittänyt vaan puhuttiin jo kiloista. Matoja oli enempi kuin lantaa ja niitä tuli kaksi päivää vielä madotuksen jälkeen. Ja jos nyt joku ihmettelee, etten päälle päin huomannut hevoseni olevan matoinen, niin voin kertoa, että Aino oli kiiltävällä pinnalla ja hyvinvoivan näköinen, joskin silloisen apaattisuuden selittää madot.

Nyt kun madot on saatu pois ja ruokinta kohdilleen, on Aino aika pönäkässä lyönnissä ja hyvännäköinen varsa. Luonnetta on, niin kuin hyvällä hevosella kuuluu ollakin. Kuitenkin Aino on helppo käsitellä, mutta testailee onko kaikkia pakko toteuttaa ihmisen tahdon mukaan. Teini siis ;)

Ollaan Ainon kasvattajan kanssa keskusteltu asioista ja hän kertoo varsaa kasvattaneen parhaansa mukaan. Välit on ok, enkä tällä tekstillä häntä halua mollata. Tämä on meidän lähtökohta tähän yhteiseen elämään ja edelleen oon tosi onnellinen siitä, että ostin Ainon. Jaksan olla positiivinen meidän yhteisestä tulevaisuudesta.

Kontrollikuvauksiin vasemmasta takajalasta ollaan menossa tiistaina 21.11. klo 9 aamulla. Siitä sitten silloin enempi. Nyt jalka on ollut viikon verran sula ja kylmä. Näyttääkin jo ihan samalta, kuin oikea takanen, joten josko tämä meidän epäonni tästä kääntyisi.